Olen jo pitkään haaveillut matkustamisesta yksin. Samaan aikaan olen kuitenkin jännittänyt sitä. Osaisinko? Viihtyisinkö? Pelottaisiko minua?
Sinällään hassuja ajatuksia, kun yhteisreissuilla lähipiirin kanssa olen usein se, joka suunnittelee reissujen siirtymät ja pienet yksityiskohdat. Lisäksi olen suurimman osan aikuisiästä asunut yksin, joten osaanhan minä yksin olla, nautinkin siitä. Silti niin inhimillistä, että uusi tuntematon jännittää.
Haaveilin jo vuosi sitten ruskaretkestä Pyhä-Luoston kansallispuistoon, mutta J houkutteli minut lopulta Kainuuseen, joten reissu sitten jäi. Tänä vuonna päätin, että Pyhä-Luostolle on päästävä. Kaveria ei kuitenkaan reissuun löytynyt, joten reissuun oli lähdettävä yksin.
Varasin jo hyvissä ajoin Kemijärveltä mökin itselleni viikonlopuksi, tietenkin peruutusturvalla jos jänistän. 😀 Googlailin reittejä ja tein suunnitelmia. Alunperin mulla oli suunnitelmissa pe-su välisen reissun aikana joka päivä tehdä jonkunlainen retki, mutta lopulta reissun koittaessa oli samaan aikaan myös alkava syysflunssa päällä, joten suunnitelmia piti vähän keventää. Toisaalta tässä vaiheessa oli aika mukavakin olla yksin reissussa, kun ei tuottanut kenellekään toiselle pettymystä kun ei pysyttykään alkuperäisessä suunnitelmassa.
Perjantaina siis ajelin Oulusta Kemijärvelle. Matkalla pysähdyin ainoastaan Auttissa, jossa kiipesin lintutorniin ja kävin Auttin kauneuspadolla.
Sitten saavuinkin jo Kemijärvelle, jossa söpö pieni mökki odotteli. Mökistä löytyi pieni keittiö kaikkine tarvikkeineen, makuuhuone, wc ja suihku. Eli kaikki tarvittava. Hintaa tällä mökillä oli 112e/vklp.
Seuraavana aamuna olinkin jo vähän enemmän flunssainen ja lisäksi ulkona satoi kaatamalla vettä. 😀 Suunnittelin, että mitä tekisin ja päädyin odottamaan iltapäivään, jolloin sade vähän laantuisi. Päätin myös, etten tekisi 12kilometrin patikointia Kultakerolta karhunjuomalammen kautta isokuruun ja sieltä tunturiaavan kautta takaisin laskettelukeskukselle kuten olin suunnitellut, vaan lähtisin matkaan porolaavulle ja kävisin vain tunturiaavalla.
Siispä iltapäivällä lähdin matkaan tämän suunnitelman mukaan. Olin varustautunut hyvin sateen vuoksi, mutta sade loppui jo noin puolenkilometrin kävelyn jälkeen. Ja Tunturiaapa, se oli upea!
Koska olo oli parempi, maisemat upeita ja sadekaan ei enää haitannut, en todellakaan malttanut jättää retkeä pelkkään tunturiaapaan vaan lähdin kohti isokurua. Ajatus siinä vaiheessa oli, että käyn pikkuisen kurun suulla katselemassa maisemia ennen kuin palaan takaisin autolle.
Isokuru oli kuitenkin niin hämmentävän upea paikka, että oli pakko vain kävellä eteenpäin koko kurun läpi aina pyhäkasteenputoukselle asti. Siitä lähtevää 400 portaan kipuamista uhriharjulle en kuitenkaan enää lähtenyt yrittämään vaan palasin takaisin isokurua pitkin ja sitten metsäpolkuja takaisin porolaavulle, jossa pysähdyin paistelemaan makkaraa. Sain pari vanhempaa rouvaa seurakseni laavulle ja oli oikein mukava rupatteluhetki heidän kanssaan.
Makkaranpaiston jälkeen hyppäsin autoon ja palasin Kemijärvelle, päivän kävelymatkaksi oli muodostunut reilu 9kilometriä, että se siitä kevennyksestä sitten. 😀
Sunnuntaina olo oli entistä kipeämpi enkä voi varmaan syyttää kuin itseäni siitä. Siispä aamupala, mökin siivous ja tavaroiden pakkaus ja taas tien päälle. Patikoinnit sai jäädä tälläkin matkalla välistä, mutta Auttissa pysähdyin silti jälleen. Auttiköngästä ihailemaan nimittäin.
Auttikönkään alueella kulkisi 3,5 kilometrin luontopolku, mutta vaikka oon könkäällä käynyt jo kolme kertaa, kertaakaan en oo vielä luontopolulle asti päässyt. Onneksi tuo reitin hienoin osuus on heti parkkipaikan vieressä.
Auttikönkäältä matka jatkui sitten kotiin ja viime päivät on menneet flunssaa parannellessa. Nyt lähes viikko myöhemmin alan olla jälleen elävien kirjoissa.
Yksinmatkailu oli kuitenkin kivaa ja vapauttavaa. Viihdyin itsekseni, ei pelottanut ja mietin, että miksen oo tehnyt tätä jo aiemmin. Eli ehdottomasti tuun kyllä jatkossakin matkustamaan myös yksin, vaikka en yhdessäreissaamistakaan oo mihinkään hylkäämässä. Tää on kuitenkin kiva uusi ulottuvuus reissaamiseen.
Ja Pyhä-Luosto. Se vei sydämeni, sinne täytyy päästä uudelleenkin. Upea paikka!
Lennä lennä lentokone 
Jätä kommentti